Avaruusluotaimen arkistoista 3/2008, Luvassa lämpenevää (kirja-arvostelu)
Ke, 08/10/2008 - 21:09 — smerikal
Tiera Laitinen arvostelee kaksi ilmastonmuutosta käsittelevää kirjaa. Toinen on Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden 'Muutamme ilmastoa' ja toinen Pasi Toiviaisen 'Ilmastonmuutos nyt'.
| Liite | Koko |
|---|---|
| AL0803ilmastonmuutoskirja.pdf | 588.77 Kt |
Kommentit
Evoluutioskeptikoiden ilmasto-oppilapset
Ilmastoakin nopeammin näyttävät lämpiävän joidenkuiden tunteet. Juhani Westman on närkästynyt siitä, että vertaan kirja-arvostelussani ilmastoskeptikkoja kreationisteihin ja käytän ensin mainituista kuvaavampaa, hieman leikillistä nimitystä ilmastoänkyrä.
Kirjoituksessani määrittelen ilmastoänkyröiksi ihmiset, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen todellisuuden tai ihmiskunnan vaikutuksen siihen. ”Änkyrä” ei ole haukkumanimitys, vaan kuvaa asennetta, jossa ihminen takertuu käsityksiinsä tosiasioista ja muiden ihmisten mielipiteistä riippumatta. Koska tällaista suhtautumista yleensä pidetään epätoivottavana (paitsi omalla kohdalla), sanalla on toki kielteinen sävy. Juuri siksi pidän sitä puheena olevaan yhteyteen sopivana, koska ilmastoänkyröinti on ihmiskunnan tulevaisuudelle haitallinen ja siksi mielestäni kielteinen ilmiö.
Meneillään olevan ilmastonmuutoksen ihmisperäisyydestä vallitsee asiantuntijoiden eli meteorologien ja ilmastotutkijoiden keskuudessa vastaavanlainen yksimielisyys kuin evoluutioteoriasta biologien keskuudessa. Kummassakin tapauksessa on myös olemassa äänekäs vastaansanojien joukko, joka koostuu pääasiassa muiden tieteenalojen tuntijoista sekä epätieteellisten intressien motivoimista kansalaisista. Nämä vastaansanojat esittävät aivan pätevää ja hyödyllistä tieteellistäkin kritiikkiä, mutta eivät ole onnistuneet sillä vakuuttamaan asiantuntijayhteisöä. Kumpikin vastaansanojaporukka toistaa mielellään, ettei heidän inhoamaansa teoriaa ole ”todistettu”, ja nostaa esille sen puutteita. Kumpikin vastaansanojaporukka pyrkii vaikuttamaan suuren yleisön mielipiteisiin ja poliittisiin päätöksiin argumentoinnilla, joka on usein näennäistieteellistä, asioita sekoittavaa tai tunteisiin vetoavaa.
Tunnen monia älykkäitä ja luomisopillisesti ajattelevia ihmisiä, ja toisin kuin Westman arvelee, minulla ei ole mitään heitä vastaan. En vain pidä heidän kannanmuodostustaan tai argumentointiaan elämän syntyä koskevissa kysymyksissä tieteellisesti kestävänä. Viime vuosina olen tutustunut myös ilmastoepäilijöiden argumentointiin ja havainnut sen sekä rakenteeltaan että tieteelliseltä relevanssiltaan kreationistien argumentointiin hyvin vertautuvaksi.
Huonoa argumentointia ilmastoasiassa on kyllä esiintynyt puolin ja toisin. Ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta varoittajien puolelta esimerkkejä sellaisesta ovat ainakin jääkiekkokäyrä ja Auringon mahdollisten vaikutusten ohittaminen ”mitättöminä”. Westmanin mainitseman Powerpoint-nobelistin esitystä en ole nähnyt, joten sen laatua en voi kommentoida.
Kummallista, miten usko tuntuu nousevan teemaksi myös tässä ilmastoargumentoinnissa. Kun luotan laajan kansainvälisen asiantuntijaelimen vertaisarvioitujen tieteellisten artikkelien pohjalta kokoamiin tuloksiin enemmän kuin yksityisten ihmisten kirjoitteluihin epämääräisillä nettisivuilla, olen Westmanin tulkinnan mukaan ”fanaatikko”, jonka ”usko on heikko” (mielenkiintoinen yhdistelmä). Kuulostaa tutulta. Heikosta uskosta johtunee sekin, että olen harhautunut Raamatun ilmoittamasta luomiskertomuksen totuudesta ja fanaattisesti tarraudun evoluution harhaoppiin – vai menikö se tässä yhteydessä toisin päin?
Tiede ei ole uskon asia. Maapallon kehityshistoria tai tuleva ilmasto eivät piittaa siitä, kuinka moni niistä esitettyihin teorioihin uskoo. Eriäviä mielipiteitä pitää voida esittää, mutta epäilijöitä pitää voida myös arvostella aivan niin kuin epäilijöillä on oikeus arvostella vallitsevan kannan puolustajia. Jos on tehtävä ihmiskunnan tulevaisuuteen ehkä ratkaisevastikin vaikuttavia yhteiskunnallisia päätöksiä, onko ne parempi perustaa uskossaan vahvojen tekemiin nettikirjoituksiin vai uskossaan heikkojen tekemiin vertaisarvioituihin tieteellisiin analyyseihin?
Tiera Laitinen
De nyttiga nej-säjarna. Vikten av oliktänkande i vetenskapen
I bokrecensionen om klimatförändringen stämplas oliktänkare med fula ord, som "ilmastoänkyrä". Skribenten har uppenbarligen ingen uppfattninbg om
1. oliktänkandets betydelse inom vetenskapen lika litet som
2. han verkar veta något om vad klimatskeptikerna står för.
Detta senare kan behjälpas genom att bekanta sig tillexempel med webbsidan http://www.kolumbus.fi/larsil/warming.html eller http://myter.speechtime.com/climatelinks.aspx
Min egen uppfattning om nejsäjare i vetenskapen lade jag fram in radion i december 2002, den återfinns på min hemsida som http://koti.welho.com/jwestman/tech/nosay02.html
och här följer ett kort utdrag: "Det är besynnerligt, att så många religioner, där det ändå handlar om - eller borde handla om - frihet för varje människa att själv ordna upp sina förhållande till den metafysiska världen, har gått in för att det ska finnas bara en och endast en godtagbar sanning, med den påföljden förståss att det finns lika många sanningar som etablerade religioner och schismerna inom dem.
Alla är lika exkluderande med Sanningen och den därmed följande Frälsningen eller Förtappelsen, det är ingen skillnad om definitionerna formuleras i curian i Vatikanen, i ett Tempel i Salt Lake City, i Kum i Iran, eller i ett litet hus i Brooklyn.
Det handlar förståss om makt här, makt över människornas sinnen, den mesta och bästa sort av makt som finns.
Däremot gäller idag inom vetenskapen, som ju började som en mångfald tankekonstruktioner, att påståenden som inte kan falsifieras med avgörande prov inte är giltiga. Sådana påståenden som kan falsifieras men inte har fällts (ännu!) gäller som sannolikt godtagbara, tills de kullkastas av nya fakta. Teorisystemet bör helst inte innehålla motsägelser, för då måste där ju finnas nånting i det som inte stämmer, men om motsägelser finns kan saken avgöras endast genom merforskning, även om kiv och tjat förekommer likaväl i vetenskapen som på alla andra håll i människans verksamhet.
Inom vetenskaperna gäller idag att tvister, olika uppfattningar och många delsanningar förekommer i vetandets gränsmarker, medan sådant vetande som många gånger har prövats och som har lett till nytt vetande, som i sin tur prövats, gäller som en sanning att bygga vidare på. Ända tills bastionen faller.
Och för att hålla reda på systemet krävs såväl systemkritiker som systemsatt kritik och granskning av nya idéer och rön.
De som för mest liv mot det vetenskapliga resultatkritik-systemet är fuskarna, bluffmakarna och charlatanerna, som ju inte tycker om att deras försök att slå blådunster och förhoppningsvis pungslå går i stöpet, därför att någon med bättre vetande säjer nej.
Därav har fuskarfalangen skapat myten om att universitetsnaturvetarna, den traditionella läkarvetenskapen, astronomerna, politikerna - ja kruxa för lämpligt objekt för ilskan beroende på vad bluff-försöket handlar om, ja dessa eviga nejsäjare och bakåtsträvare är, hävdar bluffarfalangen, bara ute efter att behålla sina egna maktpositioner och de släpper ingen jäkel över bron.
Astronomen Carl Sagan, som ju inte var buskablyg med att komma med originella ideer för egen del, han hade en snygg profil i TV också, brukade trots det alltid framhålla, att "extraordinära påståenden kräver extraordinära bevis". Alla påståenden kräver bevis, och till den vetenskapliga metoden hör även att alla rapporter ska göras upp så, att det är möjligt för andra vetenskapsmän att pröva sanningsenligheten i dem. Experiment ska gå att upprepa, observationer ska kunna göras på nytt och ge samstämmiga resultat."
Så långt min radioessä.
Vad ska vi kalla människor som förnekar de ärliga kritikerna? Är de sanna sökare efter hur det riktigt förhåller sig? Eller försvarar de med fanatismens glöd förutfattade meningar?
JW
Ketkä ovat ilmasto-änkyrät? Skeptikot vai fanaatikot?
Luin uudestaan Tiera Laitisen kirjoitelman nettisivuilta, ja sain uudelleen raivarin! Hän todellakin mainitsee että Tiede-lehdessä esiintyisi nimitys "ilmastoänkyrä". Kukahan senkin on saanut julkaistua Tiede-lehteen? Eikö Tiede-lehdessä sentään tunneta sääntöä että molempia osapuolia on kuunneltava? Sen ohella Laitinen samaistaa skeptikkoja kreationismi-uskovaisiin. En minäkään kreationisti-jengistä pidä, ja luulisi olevan tarpeeksi näyttöä siitä. Mutta en myöskään pidä siitä ennakkoasenteesta jota Laitisella on ilmasto-skeptisismistä.
Tekstissähän Laitinen paheksuu että a.o. kirjoittajat eivät ole hyökänneet voimakkaammin skeptikkoja vastaan. Eiköhän tuo ilmennä aika paljon tieteentekijän ja uskovaisen välisestä erosta. Jos joku on ilmastoänkyrä, niin eiköhän termi sovellu parhaiten niihin, jotka eivät (oman heikon uskon takia) siedä kriittistä tarkastelua. Itsestäänhän toisia tunnetaan.
Toiseksi: ne synnit, joista Laitinen syyttää skeptikkoja löytyvät kyllä aivan muualta, esim herra Al Gore käyttää juuri niitä tapoja argumentoidessaan, kaiken lisäksi osittain selvästi väärin perustein. Jos on joillakin skeptikoilla yhteys energia-yhtioöihin, nin mihin mahtaa pahimmilla ilmastointoilijoilla olla uyhteys? Selvästi yhteiskuntavastaiseen, suorastaan kriminaliseen Greenpeaceen? Kettutyttöihin? Kiinnostuneille annan muutaman linkin: http://www.junkscience.com/ , sekä http://www.kolumbus.fi/larsil/warming.html Hauskaa ennakkoluulojen murtamista! On ilmeistä, että Laitinen 1) ei tunne skeptikoista ensinmäistäkään, ei ole tutustunut argumentteihin laisinkaan, ja siten tietämättömyttään örisee muiden uskovaisten tavoin kerettiläisiä, ja/tai 2 tarkoitushakuisista syistä tekeytyy tyhmemmäksi kuin on. Kumpikaan mahdollisuus ei ole erityisemmin imarteleva, varsinkin jos k.o. herra on tekevinään tiedettä. Tässähän rupeaa käyttämään samaa kieltä, tapahtuuko nyt se, mistä Bogdanov varoitti Leniniä: "Älä ryhdy kampailemaan, sillä siten omit vain vastustajasi virheelliset asenteet." Pyydän anteeksi, ei mielipidettäni mutta kielenkäyttöä, jos se tuntuu loukkaavalta. Toivon samaa Laitiselta.
Terv Juhani Westman