Olet täällä

Demokratia, keskustelu ja IAF

Pääkirjoitus, Avaruusluotain 4/2010

Suomessa valta kuuluu kansalle, yhdistyksessä sen jäsenille. Näin toteavat perustuslain 2 § ja yhdistyslain 16 §.

Valtaansa kansalaiset pääsevät käyttämään vaaleissa, yhdistyksen jäsenet yhdistyksen kokouksissa. Tämän lehden takakannessa on kutsu SATS:n syyskokoukseen. Osallistukaa ja vaikuttakaa – valta kuuluu kaikille mutta on vain niillä, jotka sitä käyttävät. Se, joka vaali- tai kokouspäivänä päättää jäädä kotiin lorvimaan, hyväksyy valinnallaan kaikki päätökset, joita osallistujat hänen puolestaan tekevät. Jälkikäteen niitä on turha arvostella, jos ei ole sitä etukäteen tehnyt.

Valtiollisella ja yhdistyksen sisäisellä vallankäytöllä on eronsa. Suomessa kansalaisten valta toteutuu vain edustuksellisen demokratian kautta: varsinainen päätösvalta on kansanedustajilla. Kansa voi vaihtaa edustajia, joiden toimintaan se on tyytymätön, mutta yksittäisistä asiakysymyksistä se ei voi päättää itse. Kansanäänestyksiä on Suomessa järjestetty vain kaksi, kieltolain lakkauttamisesta 1931 ja Euroopan unioniin liittymisestä 1994, ja nekin olivat luonteeltaan neuvoa-antavia; lopullisen päätöksen teki eduskunta.

Yhdistyksessä sen sijaan tärkeimmät päätökset tehdään suoran demokratian keinoin: jokaisella jäsenellä on mahdollisuus ottaa kantaa suoraan päätettävänä olevaan asiaan. SATS:ssa on nyt tulossa ajankohtaiseksi yksi merkittävä suoran demokratian piiriin kuuluva kysymys: eroaako seura Kansainvälisestä astronautiikkaliitosta (IAF) vai jatkaako jäsenenä? Johtokunta on päättänyt lykätä varsinaisen päätöksen teon ensi kevään kokoukseen, jotta eri mahdollisuudet saadaan tutkittua hätiköimättä, mutta pohjustavaa keskustelua aiheesta käydään varmasti jo syyskokouksessakin.

Toimiakseen demokraattinen päätöksenteko edellyttää avointa ja eriäviä näkemyksiä kunnioittavaa keskustelua. Ruotsin tämänhetkinen poliittinen tilanne on varoittava esimerkki siitä, miten käy, kun keskustelu jostain asiasta tukahdutetaan. Pohjanlahden takana maltilliset puolueet ja lehdistö ovat sallineet maahanmuutosta vain myönteisiä näkökantoja, jolloin kielteiset mielipiteet ovat kanavoituneet jyrkkäsävyisen yhden asian liikkeen kannatukseksi. Äänensävyt ovat jyrkentyneet puolin ja toisin, ja yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta on halvaantunut.

Ruotsin tielle joutumista tulee Suomessa varoa niin valtakunnan tasolla kuin pienemmissäkin piireissä. IAF-kysymys on hieman maahanmuuton tapaan tunteita nostattava asia, joten tinkimättömän avoin ja monipuolinen keskustelu ennen päätöksen tekoa on erityisen tärkeää.

Keskustelua käydään myös tässä lehdessä. SATS:n hallituksen asettama selvitysmies Mikko Suominen valottaa raportissaan IAF-jäsenyyden nykytilaa ja edessä olevia vaihtoehtoja. Juhani Westman puolestaan kertoo IAF:n aatteellisesta taustasta ja siitä, miksi SATS:n perustajajäsenet aikanaan pitivät IAF-jäsenyyttä niin tärkeänä, että se kirjattiin yhdistyksen sääntöihinkin. Lisää puheenvuoroja otan mielelläni vastaan julkaistavaksi seuraavassa numerossa.

Avaruusluotaimen harva ilmestymistahti ei mahdollista kovinkaan vuorovaikutteista keskustelua lehden palstoilla. Ripeämpään ajatusten vaihtoon soveltuu aihetta varten perustettu sähköpostilista, jota johtokunta ja muut asiasta kiinnostuneet seuraavat.

Suora demokratia on päätöksentekomenetelmistä tasa-arvoisin ja oikeutukseltaan vankin. Mutta se on niistä myös vaikein ja vaarallisin, sillä hyviä päätöksiä syntyy vain, jos päättäjät ovat riittävästi perehtyneet päätettäviin asioihin. Mitä laajempi päättäjäjoukko, sen suurempi vaara, että enemmistö syntyy toisarvoisten seikkojen pohjalta äänestävien tietämättömien turvin. Jotta enemmistön SATS:ssa muodostaisivat valistuneet ja harkitut mielipiteet, lukekaa tämän lehden kirjoitukset, osallistukaa keskusteluun IAF-listalla ja hankkikaa tietoa itsekin. Ja olkaa sitten paikalla, kun päätös tehdään.